Jos olet kiireinen, etkä ehdi lukea koko tekstiä, skippaa loppuun. Muussa tapauksessa katso kuvaa tarkasti ja pidä se mielessä, kun luet alla olevan tekstin. Kuvassa näet ihmisen lonkkanivelen ylhäältäpäin kuvattuna ja siihen liittyvät luut.
Ihmiset ovat erilaisia, senhän tietää kaikki. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että luusto ja lihaksisto ovat kaikilla samanlaiset, että ulkokuoren alla me ollaan kaikki samanlaisia.
No mutta kun ei olla. Anatomisia variaatioita on monia, joista osa ei vaikuta mihinkään arjessa, osa taas voi vaikuttaa jonkin verran. Lonkan variaatiot ovat sellaisia, että ne olisi hyvä tiedostaa edes jossain määrin, jos tulee salilla kyykkäiltyä. Reisiluun päässä ja lonkkaluussa on eroavaisuuksia, joka vaikuttaa lonkkanivelen toimintaan joissain asioissa.
Tällä kertaa katsotaan asiaa pelkästään kyykkäämisen kannalta. Kuntosalilla näkee ihmisiä kyykkäämässä eri leveyksillä, mikä on hyvä asia! Jos kaikki yrittäisivät kyykätä samalla leveydellä, olisi osalle kyykkääminen epämiellyttävä kokemus. Olet joskus saattanut kokea sellaisen mukavan pistävän kivun tuossa lonkan etuosassa, jos olet kokeillut kyykätä kapealla asennolla mahdollisimman syvälle.
Reisiluu ja lonkkaluu muodostavat lonkkanivelen. Reisiluun pää (tarkoitan tässä yhteydessä reisiluun kaulaa + päätä tekstin selkeyttämiseksi) ei lähde suoraan sivulle lonkasta, vaan se on ylhäältä päin katsottuna pienessä kulmassa. Tämän kulman vaihtelut ihmisten välillä on yksi syy siihen, miksi kaikki eivät pysty kyykkäämään syvälle kapeassa asennossa.
Ylhäältä päin katsottuna lonkkaluun pään kulmissa on variaatioita, joita kutsutaan anteversioksi ja retroversioksi. Muun muassa tästä kulmasta riippuu, onko henkilön helpompi kyykätä syvälle kapealla vai leveällä kyykkyasennolla. Koska kulmissa on vaihtelua, pitää myös kyykkyasennoissa olla vaihtelua ihmisten välillä.
Jos lonkkanivel on sitä mallia, että pitäisi kyykätä leveämmällä asennolla ja yrittää kyykätä väkisin kapealla asennolla, voi tuntua siltä kuin jokin ottaisi lonkassa kiinni, ikään kuin siellä olisi este, joka estäisi menemästä syvemmälle kyykkyyn. Se johtuu siitä, että lonkkaluu yksinkertaisesti ottaa kiinni reisiluuhun, eikä ole fyysisesti mahdollista mennä syvemmälle, ja kyykky jää siihen. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että luut kolisivat toisiaan vasten, onhan siellä kudosta välissä (mm. jänteitä), jotka muistuttavat olemassaolostaan kivalla, pistävällä tunteella, kun puristuvat sinne väliin.
Toisten ihmisten lonkka siis toimii paremmin kyykyissä, jos asento on leveä ja jalat ovat jonkin verran ulospäin käännettynä. Toisilla taas toimii paremmin asento, jossa jalat ovat kapealla ja varpaat osoittavat (miltei) suoraan eteenpäin. Tietenkin on vielä se välimaasto.
Kyykkysyvyyteen vaikuttaa myös nilkan toiminta, mutta ei mennä siihen tällä kertaa.
Lyhyesti sanottuna: Ihmisten lonkat ovat erilaisia rakenteeltaan, joten älkää yrittäkö kaikki ahtautua samaan muottiin, vaan kokeilkaa eri kyykkyleveyksiä ja kyykätkää sillä leveydellä, mikä tuntuu mukavimmalta ja vakaimmalta!